Katse kohti kesää

Vaikka elämmekin tällä hetkellä vasta helmikuuta, minulla on katse visusti kohti kesää. Olen ruvennut suunnittelemaan mielessäni kaikkea mukavaa tekemistä kesälle, ja mikä tärkeintä, millä kaikella itseni verhoan. Ihan hävettää myöntää, mutta olen jo miettinyt asua Bon Jovin konserttiin. Tähän on siis aikaa vielä hieman alle neljä kuukautta.
Haaveilun lisäksi olen myös keskittynyt vähän konkreettisempaan.. SHOPPAILUUN!

Iso sydän. Tuo hattu, sekä mekko ovat molemmat Seppälästä. Tuo kuva oli ajalta, kun olin vielä haaveiluvaiheessa. Nyt ne ovat minun. Onneksi minulla oli kävelevä rahapussi mukanani tällä ostoskerralla, sillä shoppailuni ei rajoittunut noihin kahteen tuotteeseen..

Näillä hintaa taisi olla 2,95? H&Mstä kuitenkin. Rusetteja ja kukkia. Yksi sana, rakkaus.

Pahoittelen suuresti kuvan surkeaa laatua, mutta en vain kertakaikkiaan kyennyt ottamaan parempaa tähän hätään. Mutta nuo shortsit. Ja legginsit. Legginsit ovat uskomattoman pehmeät ja miellyttävät, eikä niissä ole saumoja. Shortseissa on kuviona sellainen pappamainen golfruutukuosi. SYDÄN. Piti vähän puolustella ostostani porukoille, mutta onneksi minulla on kaikkeen aina selitys valmiina. "Hei kuule ei kovin moni tajuu välttämättä ostaa shortseja helmikuussa, joten kovin moni muu ei tajuu ostaa just näitä shortseja. Eli ennakoimalla mie vältyn sellaselta laumalta Lappeenrantalaisia neitejä, joilla on samanlaiset shortsit ku miulla!"

Olen ehkä käyttänyt tätä selitystä jo aiemmin, mutta toimii joka kerta.
Ottakaa tekin oppia, katselkaa vaikka vanhoja lomakuvia, laittakaa aurinkolasit silmille ja katse kohti kesää!

Smart shopper

Olen hyvin pahoillani piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä päivtyskatkosta, mutta sen selittänee se, ettei blogger ole toiminut meillä jostain syystä.

Kuten monella muullakin, minulla alkoi joululoma tänään. Ah, mikä ihana sana. Loma. L-o-m-a. Saan nukkua päivät pitkät ja kukaan ei välitä, vaikka pyörisin nurkissamme yöpuku päällä vaikka koko päivän. Kun tämän aivan ihanan sanan, loman, yhdistää yhteen toisista tämän hetken lempisanoistani, jouluun, yhdistelmästä tulee jotain aivan taivaallista. Vaikken ole suuri jouluihminen, odotan joulua innolla. Joulu tarkoittaa minulle rauhoittumista. Voisin syödä yöt, päivät, nukkua pitkään ja vain olla. Ei stressiä, ei paineita.

Joulua edeltävä aika on minulle kuin taivas. Se pieni jännitys vatsanpohjassa on jotain sanoinkuvaamatonta. En edes odota niin kovasti lahjoja, joita itse tulen saamaan, vaan lahjoja, jotka annan rakkaille ihmisille. Pitäisikö tämä ihminen tästä, mitä tähän vielä lisäisi.. Henkilökohtaisesti liputan itse tehtyjen lahjojen puolesta, joten pyrin lisäämään jokaiseen lahjaan pienen palan Leeniä. Oli sitten kyse vaikka neulotusta kaulaliinasta, omin pikku kätösin vaivalla tekemästäni kortista tai sitten persoonallisesti koristellusta paketista. Rakastan muuten paketointia. Varsinkin, kun lahja on neliskulmainen ja kova, minusta on ihanaa paketoida ja yrittää tehdä paketista täydellinen.

Itse lahjojen lisäksi rakastan perinteitä. Meidän perheemme omia, rakkaita jouluperinteitämme. Rakastan sitä, kun aattoaamuna töpsyttelen yöpuvussani olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Kyllä, olen 15-vuotias ja katson joka joulu lumiukon ja mahdollisesti vaikka jonkun barbie -elokuvan. Rakastan sitä, kun lähdemme koko perhe kävelylle läheiselle hautausmaalle katsomaan kynttilöitä. Yksinään tämän tapahtuman takia toivoisin, ettei jouluna olisi lunta. Kun on täydellisen pimeää ja ympärillä näkyy tuhansia ja taas tuhansia palavia kynttilöitä, näky on uskomaton.
Rakastan sitä, kun katsomme ikkunasta ja laskemme, kuinka monta joulupukkia kulkee talomme ohi kierroksellaan.
Rakastan joulusaunaa ja sitä, kun sen jälkeen koko perhe kokoontuu yhdessä avaamaan lahjoja. Paketti kerrallaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kävimpä muuten tänään kaupungilla Paukun kanssa. Tämä fiksu shopaholic tarvitsi uuden kaupunkilaukun. Tämä löysi aivan ihanan laukun, muttei ostanut sitä. Sama tyttö löysi alennuksessa olevan kauniin, lämpimän neuleen. Tyttö ei ostanut. Tämä fiksu shopaholic osti jotain muuta, mutta mitä?

AURINKOLASIT! Hei come on, tänään on 22. päivä joulukuuta ja päätin ostaa aurinkolasit. Tietenkin minulla oli täydellinen selitys omituiselle ostokselleni. (tämä siksi, että olen tottunut selittelemään äitille kummallisia ostoksiani.) Katsos, kovin moni muu ei varmasti keksi ostaa tähän aikaan vuodesta aurinkolaseja. Ja kun mitä tedennäköisimmin näitä kyseisiä laseja ei keväällä tai kesällä Lindexissä enään myydä, vältän täten ärsyttävät samislasit jokaisen Lappeenrantalaisen teinitytön päässä.

Minusta sopisin blues brothersin uudelleenversioinnissa mainiosti blues sisteriksi, eikös niin? :)

Täytyy vielä kysyä teiltä kaikilta mielipidettä. Olen vaatteiden ja asusteiden ostelun lisäksi laajentanut sisustustavaroihin. Vanhanaikaiset tavarat on HYVIN lähellä sydäntä. Olen täydellisen rakastunut hattulaatikoihin, joita saa ostettua Lappeenrannassa sijaitsevasta Fanni -shopista. (Olen muuten tämän soman putiikin vakioasiakas ja myyjät tunnistavat minut jo.. Eikä tämä kauppa ole ollut pystyssä edes vuotta..)

Kengät olen muuten ostanut vähän aikaa sitten H&M:stä ja olen niihin täysin rakastunut, sekä sisustuselementtinä että jalassa. Hattulaatikoita ei minulla ole vasta kuin kaksi, jotta saisin kokoelmani valmiiksi, kerättävänä on vielä kaksi isompaa yksilöä. Mutta itse kysymykseen: iskeekö hattulaatikot vai olenko ainoa hurahtanut?

Black & White

Olipa kerran pieni tyttö nimeltä Leeni. Leenillä on suuri tehtävä. Leenin täytyi keksiä kahdelle viikolle siistejä, mustavalkoisia vaatteita. Kuinka yksi pieni tyttö voi selvitä tästä yksin? Voivoi. Saa nähdä :D
Ensimmäiset kaksi päivää ovat menneet ihan hyvin. Vielä seitsemän päivää, eli seitemän eri asukokonaisuutta jäljellä. Okei, ehkä joitain vaatteita voisi käyttää kahdestikin, mutta tahdon keksiä niin monta eri asua kuin mahdollista.
Miksikö minun täytyy käyttää mustaa ja valkoista? Olen tällä hetkellä siis työharjoittelussa eräässä Lappeenrantalaisessa hotellissa ja sen yhteydessä toimivassa ravintolassa. Tämän vuoksi vaatteideni täytyy olla soveliaita (damn, en voi laittaa kultaisia bikineitä!) ja mustavalkoisia (...enkä pinkki-turkoosi-keltaista tuubimekkoani! :( ). Eli tässä lähiaikoina saattaapi siis olla luvassa kuvia asuvalinnoistani.

DAY I

Ensimmäinen päivä. Ei mitään käsitystä, mitä tuleman pitää. Kävelin respaan vähän jännittyneenä, mutta ilokseni ystävällinen mies ohjasi minut ja ystäväni ravintolaan aamupalalle! How cool is that!

 Työt olivat helppoja, tehtävää kyllä oli, mutta niistä yhdessä selvittiin hyvin. Plusana vielä, että työntekijät ovat rentoja ja todella mukavia, mikä tekee työnteosta vielä hauskempaa!

Ensimmäisen päivän asusta minulla ei valitettavati ole hyvää kuvaa ja käyttämäni mekko taitaapi olla tällä hetkellä pesussa. Päälläni oli kuitenkin musta mekko, jossa yläosa on pitsikuosia, eli ei siis kokomusta. en päällä musta viskoositakki. Jalassani oli mustat legginsit. 

Töiden jälkeen kävin hieman shoppailemassa. Ostin eräät korvikset, joita seuraavana päivänä käytinkin..

DAY II 

Toinen päivä oli jopa hauskempi kuin ensimmäinen. Osasin jo varautua hotelliaamiaiseen, joten en syönyt kotona mitään.
Työpäivä meni kuin siivillä. Tarkastimme yhdessä hotellijohtajan kanssa huoneita ja listasimme asioita, joita täytyy joko korjata tai vaihtaa. Se oli waaaaaaaaaaaaay much haukempaa, miltä kuulostaa. :D
Koska saamme myös ruuat ravintolasta, alkoi jo vähän hirvittää se ruoan määrä, jota tulisimme syömään. Siksipä otimme tämän ystäväni kanssa puoliksi vuohenjuustosalaatin ja kasvipastan. Pakko sanoa, ettei ruuassa todellakaan  ole MITÄÄN valittamista. Pelkään jo etukäteen mahani puolesta sitä aikaa, kun joudun palaamaan takaisin koulumuonan pariin.

Vaatteinani toimivat tänään nämä vaatteet. :) Korvikset siis tosiaankin ostin eilen. Me likey! :)

Neule: Gina Tricot

Toppi: H&M

Hame: H&M

Vyö: Iidalta lainassa :)

Mietin eilen pitkään, ostanko nuo korvikset, mutta päätin, että nuo sopivat tämän päiväiseen asuuni, sillä neuleessani on kultaiset napit ja hameessani on sydämiä :D Oli pakko ostaa!

Meillä oli vielä Iidan kanssa pieni tehtävä ennen kotiin pääsyä. Meidän piti löytää eräälle nojatuolille uusi paikka. Me siis käytännössä riistettiin eräästä huoneesta nojatuoli ja raahasimme sitä ympäri hotellia yrittäen löytää sille uusi koti.

Ehkä hissiin? Eikö? No ei sitten...

Eiks tää kulma ois hyvä? Eikö vieläkään? No jo on ihme..

Täs biljardipöydän vieres ois iha hyvä.. Mitä? No iha hyvin tost välistä sais kuljettuu! Okei, ei sit.
Lähellä kuitenkin oltiin, sillä biljardipöydän takana on tuolin uusi koti!

Tässä kaikki tältä erää. Huomenna on uusi päivä, uudet kujeet, uudet vaatteet! Tämä tyttö suuntaa matkansa kohti kuntosalia!

Uusavuton ostoksilla

Välillä minusta tuntuu, että olen oikeasti viidentoista vuoden iän sijasta ainakin henkisesti vähintään viisikymmentä. "Voi hyvää päivää näitä nykynuoria, kato nyt, nää on siis hei ysiyejä ja ne kulkee koroissa.."
Onneksi näin tasoitukseksi on myös niitä päiviä, jolloin vähän ihmettelee, että miksi minut onkaan päästetty sieltä eskarista läpi. Tänään oli taas niitä päiviä.

                                                                           (kuva)

Alku on vielä kohtuullisen sivistynyt. Soitin iskälle, että milloin olisi mahdollista lähteä kauppaan. Iskä oli niinkin kaukana kuin alakerrassa. Tähän face-to-face -kommunikaatioon olisi tuhraantunutkin huimat kolmekymmentä sekuntia ja aivan liikaa tärkeää energiaa. Olisihan minun täytynyt kulkea 17 rappusta alas ja takaisin ylös. Huhhuh!

Sitten olikin lähdön aika. Puin jalkaani korkokengät. Minä olen lihavoitu, iskä on kursivoitu yksilö. Niin kuin sitä ei muuten noista kommenteista ymmärtäisi.
"Hei isi kato, kato! Mie oon melkee siu pitune näil koroilla WIII!"
"Onks se siusta hyvä asia?"
Tässä vaiheessa lapsi mutristaa huuliaan ja lyyhistyy hieman pettyneesti.
"No eeeeei kai."
Hetken hiljaisuus. Lapsi selvästi pohtii jotain pienessä päässään. Hetken mietittyään lapsi toteaa iloisena:
"Hei arvaa mikä ois siistii? Korkokengät, mist ei tulis lisää pituutta! Ku miul on nii isot jalat, et mie tahtoisisin korot, et ne näyttäis sirommilta. Mut mie oon nii pitkä, etten haluu olla pitempi! Sellaset pitäis keksii.."

Ihmettelen edelleen, miten iskä suhtautui minuun huumorilla ja nauraen, vaikka olin varmasti hyvin ärsyttävää seuraa. No ehkä ylipirteä pikkulapsi viisitoistavuotiaan kehossa on parempi vaihtoehto kuin yrmyttävä teini.

Matkamme jatkui urheiluosastolle. Iskä katsoi itselleen kaukalopallohanskoja.
"Mitä eroo näil on? Täs niinku lukee jääpallohanskat ja nää on niinku kaukalopallohankat."
Lapsi oli taas niin vauhdissa, ettei ole varma, mitä vanhempi tälle ede vastasi, hänen keskittymisensä oli jo suuntautunut toisaalle. Hänen mielenkiintonsa kohteet olivat salibandymailat.
"Mitä eroo näil oikeest voi olla, et tää niinku maksaa vaa kolme kymppii, mut tää on satasen? Mailoja ku mailoja!"
"No siis niissähän on tosi paljon eroja, lavan jäykkyys, paino, muotoilu ja niin eespäin."
Lapsi tuhahtaa hyväksyvästi ja nostaa kalliin mailan käteensä.
"Kato hyi täs on tälläset mutkat. Hehehehe mitä järkee tälläsis tyhmis kurveis on!" (Lapsi puhuu mielestään hauskalla miehisellä machoäänellään) "Kato heeei mul on tälläne kurvimaila, eiks oo siistii!"
Tässä vaiheessa vanhempi osapuoli alkoi nauraa.

Iskä antoi minulle suuren vastuun. Minun piti itse ottaa tomaatteja. Kyllä, kuulostaa harvinaisen helpolta hommalta. Mutta voi sitä valinnan vaikeutta! Isoja vai pieniä, vaaleita vai tummempia! Ja se pussiin laittaminen! Yritin kelata päässäni äitin oppeja, miten pussiin saa tomaatteja niihin itse koskematta. Sekin saattoi näyttää huvittavalta.

Viimeisenä esteenä tälle suurelle seikkailulle Prismaan oli muffinien ostaminen. Prisman leipomosta sai herkullisen näköisiä suklaaminttumuffineita ja otin pussiin yhden minulle ja yhen siskolleni. Tai yritin ainakin. Ottimet olivat nimittäin liian pienet niin muhkeille muffineille, enkä saanut muffinista otetta. Turhautuneena taisin polkaista korkoni maahan ja antaa iskän ottaa muffinit.
Tällaista on siis mennä kauppaan viisitoistavuotiaan kanssa, joka joskus saattaa vähän enemmän muistuttaa henkiseltä tasoltaan eskari-ikäistä. Nooo.. Aina ei tarvitse olla niin aikuinen!

P.s, voisin esitellä Helsingin ostoksiani joskus... kunhan jaksaisin lisäillä kuvia koneelle...

Batmanteetä aamutuimaan

Nyt on kyllä pakko pyytää anteeksi piiiiiitkää päivitystaukoa, mutta sillekin on järkevä selitys. Viime aikoina olen ollut varsin kiireinen, sillä olen tehnyt töitä. Olen saanut eräältä tutulta pieniä projektitöitä. Työt ovat olleet helppoja ja siistejä toimistohommia ja koneella työskentelyn takia vapaa-ajalla en ole inspiroitunut edes koskemaan tietokoneeseen. Nyt olen kuitenkin saanut työni tehtyä ja tällä hetkellä olen kotona tervehtymässä aika karmeasta kurkkukivusta ja kuumeesta, joten on aikaa tehdä uusi postaus.

Tällä hetkellä istun sohvalla yöpuvussani, iskän aamutossut jalassa juoden valkoista teetä rakkaasta Batman -mukistani. Ei ole mitään valittamista tältä osalta, siksipä on hyvä aika kirjoittaa blogiin.
Lähiaikoina on ohjelmassa ollut erilaisia illallisia hyvien ystävien kanssa. Niistä minulla ei vaan valitettavasti ole minkäänlaista kuvamateriaalia, olen ollut taas hieman hajamielinen kameran kanssa. Aina käy niin, että kamera on mukana, mutta joko siinä ei ole pattereita, tai sitten se vain unohtuu laukkuun. Illallisistakin voisin tehdä uuden postauksen, jos jostain kuvia saisin haalittua.
Mutta nyt voisin kirjoittaa jostain, josta minulla ainakin on kuvia!

Viipurin matka! Joo, kävin siellä melkein kuukausi sitten. Oh, well. Ei voi mitään! Ilma oli, kuten kuvasta näkyy, aurinkoinen, lämmin ja ihana. Nojoo... Kurja ilma ei meitä paljon haitannut, sillä oltiin sen verran innoissamme olla ensimmäistä kertaa Venäjällä. Mielessäni kävi myös epäilys, että jotain meidän aamukahviimme taidettu tunkea, sen verran laadukasta läppää taisi minulta ja siskoltani lennellä.

Kuvailussa me keskityttiin aika paljon arkkitehtuuriin. Se oli jotain niin erilaista kuin Suomessa. Harmitti vaan, että siellä oli noita kaaaauniita taloja, mutta ne olivat hyvin rapistuneita, melkein kaikki.

Vastakohtana kauniille arkkitehtuurille oli tietysti raihnaiset, likaisen näköiset ja suorastaan rumat talot. Nämä vastakohdat olivat omalla tavallaan hyvin viehättäviä ja niitä tuli kuvattua hyvin paljon. Taidettiin jopa kahdesti vaihtaa paristot kameraani kuvailun takia.

Jopa poliisit olivat kuin eri maailmasta: niillä oli niin hassut hatut ja univormut, että olisin halunnut ottaa sellaisen kanssa yhteiskuvan, mutta en tiennyt mitä tapahtuisi venäläisen virkavallan häiritsemisestä, joten jätin kysymättä.

Arkkitehtuurin lisäksi meitä kiinnosti kovasti myös kulkukoirat ja -kissat. Niitä oli nimittäin paljon. Muutaman kerran näimme hellyyttävän koirakaksikon, jotka kiertelivät yhdessä ympäri korttelia. Isompi ja vanhempi koira johti heitä, pienempi kaverus seurasi johtajaansa innokkaasti läähättäen korviansa läpsytellen.
Toinen ihastuttava asia noissa eläimissä oli, että kaikki olivat hyvässä kunnossa. Kissoilla oli kiiltävät turkit ja koirien nenänpäät olivat terveen kostean näköiset. Näimmepä jopa miehen syöttämässä kissalle omaa eväsleipäänsä puistossa. AWWS!

Monet pitävät Viipuria vain ränsistyneenä kaupunkina, josta  voi ostaa piraattituotteita ja halpaa puuvillaa, mutta minusta siinä oli paljon enemmänkin. Toki Viipurissa on rähjäistä, mutta siellä on myös kauniita asioita. Toki Viipurin kauppahallista saa halvalla varmastikin valmistusvirheellisiä tuotteita (kuten neliraitaisia Adidas -kenkiä ja lacosten paitoja, joissa krokotiili on tainnut vahingossa mennä väärin päin...), mutta sieltä saa myös laadukasta kosmetiikkaa ja on siellä mm. Lindexkin. :D

Lapset oli otettu ihanasti huomioon, joka puolella oli erilaisia leikkikenttiä ja tivolin tapainen puistokin löytyi.

Kuvailu alkoikin vähän väsyttää, joten piti välissä istahtaa juomaan cappucchinot. Oli muuten erinomaista cappucchinoa, eli sitä voin siellä suositella juotavaksi.

Ihan tuota karkkikippoa vain kuvailin..

Ja millainen kahvila se nyt olisi ollut, jos ei seinällä olisi ollut koristeena muutamaa prinsessafoliopalloa?

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä voisin esitellä ostokseni. Pipon ostin paikallisesta Intersportista. Olen sen jo kaksi kertaa meinannut hävittää, tällä hetkellä sen olinpaikka taitaapi olla jossain kouluni käytävällä. Kynsilakat ovat merkiltään Golden Rose, jos nyt en aivan väärässä ole. Hinta ei kyllä paljoa kirpaissut. Pannan ostin söpöltä kiinalaismieheltä jostain hämyisestä pikkuputiikista. Maatuskakorvikset askartelin itseasiassa itse kahdesta kännykkäkorusta.

 Sain viimein itselleni piiiitkään himoitsemani Versacen Bright Crystalin. Kun Suomessa tuo pieni pullo maksaisi vähintään sen 50€, Viipurista sain sen alle 25€. Hyvä diili, sanoisinko.

Nämä somat ballerinakorvikset ostin myös siltä somalta kiinalaismieheltä. Nämä ovat nyt kavereita rakkaille BikBokin sateenvarjokorviksilleni.

Siinä taas kaikki tältä erää, voisin nyt keskittyä Kill Billin katsomiseen hieman tarkemmin ja voisin keittää hieman lisää Batmanteetä. Näkemisiin!

huom!

Laitoin aiemmin kokkailuentryyni ohjeen omena-tuorejuusto-valkosuklaakakusta (jolle pitäisi kenties keksiä parempi nimi..), mutta minulla ei ollut siitä kuvaa. Nyt on kuva siitä kakusta reseptin ohessa ja toivottavasti se innostaisi teitäkin kokeilemaan sitä reseptiä!

Pukeuduin pinkkiin

Tänäänhän oli siis Pukeudu Pinkkiin - päivä. Tarkoituksena tällä päivällä on siis lisätä tietoisuutta naisten rintasyövästä. Olin tietenkin mukana tässä projektissa parhaani mukaan ja laitoin ainoat edes pinkkiä muistuttavat vaatekappaleeni päälle.

Baseballtakki: Gina tricot

Paavo pesusieni -paita: Oviesse, Rooma

Farkut: Jim&Jill

Noista vaatteista ei ollut kyllä kauheasti hyötyä, sillä pidin takkini päällä 98% kaupungilla oleskelun aikana. Mutta ehkäpä nyt kaikki Coffee Housen myyjät ja asiakkaat ovat tietoisia rintasyövästä baseballtakkini ansiosta. Noh. Ajatus on tärkein, eikös?
Tarttuipa muuten piitkästä aikaan jotain mukaani kaupungilta, joka siis ei ole syötävää.

Tuo ihanainen neulemekko löytyi H&Mstä. Rusettivyö ei kuulu siihen, sen olen ostanut joskus aikaa sitten Zarasta. Nyt on vain käynyt niin hassusti, että olen ehkä viettänyt salilla liikaakin aikaa, sillä joudun lisäämään siihen muutaman reiän, on nimittäin vyöparka jäänyt turhan isoksi. :D

Rusettisormus on myöskin H&Mstä. Olen innoissani tästä ostoksesta, sillä omistan tämän yksilön lisäksi tasan yhden sormuksen, senkin löysin kouluni vessasta lavuaarin vierestä. :D Tätä sormusta en kuitenkaan ottanut haltuuni epärehellisin keinoin, vaan tästä jouduin maksamaan niinkin huikean hinnan kuin 4,90€ Ihan itkettää kuinka suuren investoinnin jouduin tekemään noinkin ruman sormuksen vuoksi. Jos ihmettelet mitä ihmettä selitän, googleta sana sarkasmi. Jos vieläkin ihmettelet, mitä ihmettä selitän, luovuta ja jatka lukemista.

Viimeinen ostokseni on IsaDoran Graffiti Nails -lakka. Viimein. Olen nimittäin halunnut tuollaista niin pitkään kun tiesin, että tuollaisia on olemassa, eli reilun kuukauden. Olen joka kerta Anttilassa ja Kicksissä käydessäni yrittänyt epätoivoisesti bongata mustia tai valkoisia graffiti nailseja, mutta valikoimassa oli aina vain rumia vihreitä, keltaisia ja ehkä joskus jopa pinkki tai vastaava. Ette uskokaan kuinka innoissani siis olinkaan kun löysin Kicksistä tuon yksilön. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostaisinko. Ja onnekseni Eve oli seuranani kaupungilla ja ostimme tuon puoliksi.
Alla vielä kuva valmiista kynsistä H&Mn Neon Pink - lakan kanssa yhdistettynä.

Tässä kaikki tältä erää, maanantaina olisi matka kohti Viipuria (en oo koskaan aiemmin käynyt Venäjällä!), niin sieltä sitten saattaapi olla lisää juttua tulossa.