keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Smart shopper

Olen hyvin pahoillani piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä päivtyskatkosta, mutta sen selittänee se, ettei blogger ole toiminut meillä jostain syystä.

Kuten monella muullakin, minulla alkoi joululoma tänään. Ah, mikä ihana sana. Loma. L-o-m-a. Saan nukkua päivät pitkät ja kukaan ei välitä, vaikka pyörisin nurkissamme yöpuku päällä vaikka koko päivän. Kun tämän aivan ihanan sanan, loman, yhdistää yhteen toisista tämän hetken lempisanoistani, jouluun, yhdistelmästä tulee jotain aivan taivaallista. Vaikken ole suuri jouluihminen, odotan joulua innolla. Joulu tarkoittaa minulle rauhoittumista. Voisin syödä yöt, päivät, nukkua pitkään ja vain olla. Ei stressiä, ei paineita.

Joulua edeltävä aika on minulle kuin taivas. Se pieni jännitys vatsanpohjassa on jotain sanoinkuvaamatonta. En edes odota niin kovasti lahjoja, joita itse tulen saamaan, vaan lahjoja, jotka annan rakkaille ihmisille. Pitäisikö tämä ihminen tästä, mitä tähän vielä lisäisi.. Henkilökohtaisesti liputan itse tehtyjen lahjojen puolesta, joten pyrin lisäämään jokaiseen lahjaan pienen palan Leeniä. Oli sitten kyse vaikka neulotusta kaulaliinasta, omin pikku kätösin vaivalla tekemästäni kortista tai sitten persoonallisesti koristellusta paketista. Rakastan muuten paketointia. Varsinkin, kun lahja on neliskulmainen ja kova, minusta on ihanaa paketoida ja yrittää tehdä paketista täydellinen.

Itse lahjojen lisäksi rakastan perinteitä. Meidän perheemme omia, rakkaita jouluperinteitämme. Rakastan sitä, kun aattoaamuna töpsyttelen yöpuvussani olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Kyllä, olen 15-vuotias ja katson joka joulu lumiukon ja mahdollisesti vaikka jonkun barbie -elokuvan. Rakastan sitä, kun lähdemme koko perhe kävelylle läheiselle hautausmaalle katsomaan kynttilöitä. Yksinään tämän tapahtuman takia toivoisin, ettei jouluna olisi lunta. Kun on täydellisen pimeää ja ympärillä näkyy tuhansia ja taas tuhansia palavia kynttilöitä, näky on uskomaton.
Rakastan sitä, kun katsomme ikkunasta ja laskemme, kuinka monta joulupukkia kulkee talomme ohi kierroksellaan.
Rakastan joulusaunaa ja sitä, kun sen jälkeen koko perhe kokoontuu yhdessä avaamaan lahjoja. Paketti kerrallaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kävimpä muuten tänään kaupungilla Paukun kanssa. Tämä fiksu shopaholic tarvitsi uuden kaupunkilaukun. Tämä löysi aivan ihanan laukun, muttei ostanut sitä. Sama tyttö löysi alennuksessa olevan kauniin, lämpimän neuleen. Tyttö ei ostanut. Tämä fiksu shopaholic osti jotain muuta, mutta mitä?
AURINKOLASIT! Hei come on, tänään on 22. päivä joulukuuta ja päätin ostaa aurinkolasit. Tietenkin minulla oli täydellinen selitys omituiselle ostokselleni. (tämä siksi, että olen tottunut selittelemään äitille kummallisia ostoksiani.) Katsos, kovin moni muu ei varmasti keksi ostaa tähän aikaan vuodesta aurinkolaseja. Ja kun mitä tedennäköisimmin näitä kyseisiä laseja ei keväällä tai kesällä Lindexissä enään myydä, vältän täten ärsyttävät samislasit jokaisen Lappeenrantalaisen teinitytön päässä.
Minusta sopisin blues brothersin uudelleenversioinnissa mainiosti blues sisteriksi, eikös niin? :)

Täytyy vielä kysyä teiltä kaikilta mielipidettä. Olen vaatteiden ja asusteiden ostelun lisäksi laajentanut sisustustavaroihin. Vanhanaikaiset tavarat on HYVIN lähellä sydäntä. Olen täydellisen rakastunut hattulaatikoihin, joita saa ostettua Lappeenrannassa sijaitsevasta Fanni -shopista. (Olen muuten tämän soman putiikin vakioasiakas ja myyjät tunnistavat minut jo.. Eikä tämä kauppa ole ollut pystyssä edes vuotta..)
Kengät olen muuten ostanut vähän aikaa sitten H&M:stä ja olen niihin täysin rakastunut, sekä sisustuselementtinä että jalassa. Hattulaatikoita ei minulla ole vasta kuin kaksi, jotta saisin kokoelmani valmiiksi, kerättävänä on vielä kaksi isompaa yksilöä. Mutta itse kysymykseen: iskeekö hattulaatikot vai olenko ainoa hurahtanut?
 

Blog Template by YummyLolly.com - Background by Ava7Patterns