Black & White

Olipa kerran pieni tyttö nimeltä Leeni. Leenillä on suuri tehtävä. Leenin täytyi keksiä kahdelle viikolle siistejä, mustavalkoisia vaatteita. Kuinka yksi pieni tyttö voi selvitä tästä yksin? Voivoi. Saa nähdä :D
Ensimmäiset kaksi päivää ovat menneet ihan hyvin. Vielä seitsemän päivää, eli seitemän eri asukokonaisuutta jäljellä. Okei, ehkä joitain vaatteita voisi käyttää kahdestikin, mutta tahdon keksiä niin monta eri asua kuin mahdollista.
Miksikö minun täytyy käyttää mustaa ja valkoista? Olen tällä hetkellä siis työharjoittelussa eräässä Lappeenrantalaisessa hotellissa ja sen yhteydessä toimivassa ravintolassa. Tämän vuoksi vaatteideni täytyy olla soveliaita (damn, en voi laittaa kultaisia bikineitä!) ja mustavalkoisia (...enkä pinkki-turkoosi-keltaista tuubimekkoani! :( ). Eli tässä lähiaikoina saattaapi siis olla luvassa kuvia asuvalinnoistani.

DAY I

Ensimmäinen päivä. Ei mitään käsitystä, mitä tuleman pitää. Kävelin respaan vähän jännittyneenä, mutta ilokseni ystävällinen mies ohjasi minut ja ystäväni ravintolaan aamupalalle! How cool is that!

 Työt olivat helppoja, tehtävää kyllä oli, mutta niistä yhdessä selvittiin hyvin. Plusana vielä, että työntekijät ovat rentoja ja todella mukavia, mikä tekee työnteosta vielä hauskempaa!

Ensimmäisen päivän asusta minulla ei valitettavati ole hyvää kuvaa ja käyttämäni mekko taitaapi olla tällä hetkellä pesussa. Päälläni oli kuitenkin musta mekko, jossa yläosa on pitsikuosia, eli ei siis kokomusta. en päällä musta viskoositakki. Jalassani oli mustat legginsit. 

Töiden jälkeen kävin hieman shoppailemassa. Ostin eräät korvikset, joita seuraavana päivänä käytinkin..

DAY II 

Toinen päivä oli jopa hauskempi kuin ensimmäinen. Osasin jo varautua hotelliaamiaiseen, joten en syönyt kotona mitään.
Työpäivä meni kuin siivillä. Tarkastimme yhdessä hotellijohtajan kanssa huoneita ja listasimme asioita, joita täytyy joko korjata tai vaihtaa. Se oli waaaaaaaaaaaaay much haukempaa, miltä kuulostaa. :D
Koska saamme myös ruuat ravintolasta, alkoi jo vähän hirvittää se ruoan määrä, jota tulisimme syömään. Siksipä otimme tämän ystäväni kanssa puoliksi vuohenjuustosalaatin ja kasvipastan. Pakko sanoa, ettei ruuassa todellakaan  ole MITÄÄN valittamista. Pelkään jo etukäteen mahani puolesta sitä aikaa, kun joudun palaamaan takaisin koulumuonan pariin.

Vaatteinani toimivat tänään nämä vaatteet. :) Korvikset siis tosiaankin ostin eilen. Me likey! :)

Neule: Gina Tricot

Toppi: H&M

Hame: H&M

Vyö: Iidalta lainassa :)

Mietin eilen pitkään, ostanko nuo korvikset, mutta päätin, että nuo sopivat tämän päiväiseen asuuni, sillä neuleessani on kultaiset napit ja hameessani on sydämiä :D Oli pakko ostaa!

Meillä oli vielä Iidan kanssa pieni tehtävä ennen kotiin pääsyä. Meidän piti löytää eräälle nojatuolille uusi paikka. Me siis käytännössä riistettiin eräästä huoneesta nojatuoli ja raahasimme sitä ympäri hotellia yrittäen löytää sille uusi koti.

Ehkä hissiin? Eikö? No ei sitten...

Eiks tää kulma ois hyvä? Eikö vieläkään? No jo on ihme..

Täs biljardipöydän vieres ois iha hyvä.. Mitä? No iha hyvin tost välistä sais kuljettuu! Okei, ei sit.
Lähellä kuitenkin oltiin, sillä biljardipöydän takana on tuolin uusi koti!

Tässä kaikki tältä erää. Huomenna on uusi päivä, uudet kujeet, uudet vaatteet! Tämä tyttö suuntaa matkansa kohti kuntosalia!

Uusavuton ostoksilla

Välillä minusta tuntuu, että olen oikeasti viidentoista vuoden iän sijasta ainakin henkisesti vähintään viisikymmentä. "Voi hyvää päivää näitä nykynuoria, kato nyt, nää on siis hei ysiyejä ja ne kulkee koroissa.."
Onneksi näin tasoitukseksi on myös niitä päiviä, jolloin vähän ihmettelee, että miksi minut onkaan päästetty sieltä eskarista läpi. Tänään oli taas niitä päiviä.

                                                                           (kuva)

Alku on vielä kohtuullisen sivistynyt. Soitin iskälle, että milloin olisi mahdollista lähteä kauppaan. Iskä oli niinkin kaukana kuin alakerrassa. Tähän face-to-face -kommunikaatioon olisi tuhraantunutkin huimat kolmekymmentä sekuntia ja aivan liikaa tärkeää energiaa. Olisihan minun täytynyt kulkea 17 rappusta alas ja takaisin ylös. Huhhuh!

Sitten olikin lähdön aika. Puin jalkaani korkokengät. Minä olen lihavoitu, iskä on kursivoitu yksilö. Niin kuin sitä ei muuten noista kommenteista ymmärtäisi.
"Hei isi kato, kato! Mie oon melkee siu pitune näil koroilla WIII!"
"Onks se siusta hyvä asia?"
Tässä vaiheessa lapsi mutristaa huuliaan ja lyyhistyy hieman pettyneesti.
"No eeeeei kai."
Hetken hiljaisuus. Lapsi selvästi pohtii jotain pienessä päässään. Hetken mietittyään lapsi toteaa iloisena:
"Hei arvaa mikä ois siistii? Korkokengät, mist ei tulis lisää pituutta! Ku miul on nii isot jalat, et mie tahtoisisin korot, et ne näyttäis sirommilta. Mut mie oon nii pitkä, etten haluu olla pitempi! Sellaset pitäis keksii.."

Ihmettelen edelleen, miten iskä suhtautui minuun huumorilla ja nauraen, vaikka olin varmasti hyvin ärsyttävää seuraa. No ehkä ylipirteä pikkulapsi viisitoistavuotiaan kehossa on parempi vaihtoehto kuin yrmyttävä teini.

Matkamme jatkui urheiluosastolle. Iskä katsoi itselleen kaukalopallohanskoja.
"Mitä eroo näil on? Täs niinku lukee jääpallohanskat ja nää on niinku kaukalopallohankat."
Lapsi oli taas niin vauhdissa, ettei ole varma, mitä vanhempi tälle ede vastasi, hänen keskittymisensä oli jo suuntautunut toisaalle. Hänen mielenkiintonsa kohteet olivat salibandymailat.
"Mitä eroo näil oikeest voi olla, et tää niinku maksaa vaa kolme kymppii, mut tää on satasen? Mailoja ku mailoja!"
"No siis niissähän on tosi paljon eroja, lavan jäykkyys, paino, muotoilu ja niin eespäin."
Lapsi tuhahtaa hyväksyvästi ja nostaa kalliin mailan käteensä.
"Kato hyi täs on tälläset mutkat. Hehehehe mitä järkee tälläsis tyhmis kurveis on!" (Lapsi puhuu mielestään hauskalla miehisellä machoäänellään) "Kato heeei mul on tälläne kurvimaila, eiks oo siistii!"
Tässä vaiheessa vanhempi osapuoli alkoi nauraa.

Iskä antoi minulle suuren vastuun. Minun piti itse ottaa tomaatteja. Kyllä, kuulostaa harvinaisen helpolta hommalta. Mutta voi sitä valinnan vaikeutta! Isoja vai pieniä, vaaleita vai tummempia! Ja se pussiin laittaminen! Yritin kelata päässäni äitin oppeja, miten pussiin saa tomaatteja niihin itse koskematta. Sekin saattoi näyttää huvittavalta.

Viimeisenä esteenä tälle suurelle seikkailulle Prismaan oli muffinien ostaminen. Prisman leipomosta sai herkullisen näköisiä suklaaminttumuffineita ja otin pussiin yhden minulle ja yhen siskolleni. Tai yritin ainakin. Ottimet olivat nimittäin liian pienet niin muhkeille muffineille, enkä saanut muffinista otetta. Turhautuneena taisin polkaista korkoni maahan ja antaa iskän ottaa muffinit.
Tällaista on siis mennä kauppaan viisitoistavuotiaan kanssa, joka joskus saattaa vähän enemmän muistuttaa henkiseltä tasoltaan eskari-ikäistä. Nooo.. Aina ei tarvitse olla niin aikuinen!

P.s, voisin esitellä Helsingin ostoksiani joskus... kunhan jaksaisin lisäillä kuvia koneelle...

Batmanteetä aamutuimaan

Nyt on kyllä pakko pyytää anteeksi piiiiiitkää päivitystaukoa, mutta sillekin on järkevä selitys. Viime aikoina olen ollut varsin kiireinen, sillä olen tehnyt töitä. Olen saanut eräältä tutulta pieniä projektitöitä. Työt ovat olleet helppoja ja siistejä toimistohommia ja koneella työskentelyn takia vapaa-ajalla en ole inspiroitunut edes koskemaan tietokoneeseen. Nyt olen kuitenkin saanut työni tehtyä ja tällä hetkellä olen kotona tervehtymässä aika karmeasta kurkkukivusta ja kuumeesta, joten on aikaa tehdä uusi postaus.

Tällä hetkellä istun sohvalla yöpuvussani, iskän aamutossut jalassa juoden valkoista teetä rakkaasta Batman -mukistani. Ei ole mitään valittamista tältä osalta, siksipä on hyvä aika kirjoittaa blogiin.
Lähiaikoina on ohjelmassa ollut erilaisia illallisia hyvien ystävien kanssa. Niistä minulla ei vaan valitettavasti ole minkäänlaista kuvamateriaalia, olen ollut taas hieman hajamielinen kameran kanssa. Aina käy niin, että kamera on mukana, mutta joko siinä ei ole pattereita, tai sitten se vain unohtuu laukkuun. Illallisistakin voisin tehdä uuden postauksen, jos jostain kuvia saisin haalittua.
Mutta nyt voisin kirjoittaa jostain, josta minulla ainakin on kuvia!

Viipurin matka! Joo, kävin siellä melkein kuukausi sitten. Oh, well. Ei voi mitään! Ilma oli, kuten kuvasta näkyy, aurinkoinen, lämmin ja ihana. Nojoo... Kurja ilma ei meitä paljon haitannut, sillä oltiin sen verran innoissamme olla ensimmäistä kertaa Venäjällä. Mielessäni kävi myös epäilys, että jotain meidän aamukahviimme taidettu tunkea, sen verran laadukasta läppää taisi minulta ja siskoltani lennellä.

Kuvailussa me keskityttiin aika paljon arkkitehtuuriin. Se oli jotain niin erilaista kuin Suomessa. Harmitti vaan, että siellä oli noita kaaaauniita taloja, mutta ne olivat hyvin rapistuneita, melkein kaikki.

Vastakohtana kauniille arkkitehtuurille oli tietysti raihnaiset, likaisen näköiset ja suorastaan rumat talot. Nämä vastakohdat olivat omalla tavallaan hyvin viehättäviä ja niitä tuli kuvattua hyvin paljon. Taidettiin jopa kahdesti vaihtaa paristot kameraani kuvailun takia.

Jopa poliisit olivat kuin eri maailmasta: niillä oli niin hassut hatut ja univormut, että olisin halunnut ottaa sellaisen kanssa yhteiskuvan, mutta en tiennyt mitä tapahtuisi venäläisen virkavallan häiritsemisestä, joten jätin kysymättä.

Arkkitehtuurin lisäksi meitä kiinnosti kovasti myös kulkukoirat ja -kissat. Niitä oli nimittäin paljon. Muutaman kerran näimme hellyyttävän koirakaksikon, jotka kiertelivät yhdessä ympäri korttelia. Isompi ja vanhempi koira johti heitä, pienempi kaverus seurasi johtajaansa innokkaasti läähättäen korviansa läpsytellen.
Toinen ihastuttava asia noissa eläimissä oli, että kaikki olivat hyvässä kunnossa. Kissoilla oli kiiltävät turkit ja koirien nenänpäät olivat terveen kostean näköiset. Näimmepä jopa miehen syöttämässä kissalle omaa eväsleipäänsä puistossa. AWWS!

Monet pitävät Viipuria vain ränsistyneenä kaupunkina, josta  voi ostaa piraattituotteita ja halpaa puuvillaa, mutta minusta siinä oli paljon enemmänkin. Toki Viipurissa on rähjäistä, mutta siellä on myös kauniita asioita. Toki Viipurin kauppahallista saa halvalla varmastikin valmistusvirheellisiä tuotteita (kuten neliraitaisia Adidas -kenkiä ja lacosten paitoja, joissa krokotiili on tainnut vahingossa mennä väärin päin...), mutta sieltä saa myös laadukasta kosmetiikkaa ja on siellä mm. Lindexkin. :D

Lapset oli otettu ihanasti huomioon, joka puolella oli erilaisia leikkikenttiä ja tivolin tapainen puistokin löytyi.

Kuvailu alkoikin vähän väsyttää, joten piti välissä istahtaa juomaan cappucchinot. Oli muuten erinomaista cappucchinoa, eli sitä voin siellä suositella juotavaksi.

Ihan tuota karkkikippoa vain kuvailin..

Ja millainen kahvila se nyt olisi ollut, jos ei seinällä olisi ollut koristeena muutamaa prinsessafoliopalloa?

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä voisin esitellä ostokseni. Pipon ostin paikallisesta Intersportista. Olen sen jo kaksi kertaa meinannut hävittää, tällä hetkellä sen olinpaikka taitaapi olla jossain kouluni käytävällä. Kynsilakat ovat merkiltään Golden Rose, jos nyt en aivan väärässä ole. Hinta ei kyllä paljoa kirpaissut. Pannan ostin söpöltä kiinalaismieheltä jostain hämyisestä pikkuputiikista. Maatuskakorvikset askartelin itseasiassa itse kahdesta kännykkäkorusta.

 Sain viimein itselleni piiiitkään himoitsemani Versacen Bright Crystalin. Kun Suomessa tuo pieni pullo maksaisi vähintään sen 50€, Viipurista sain sen alle 25€. Hyvä diili, sanoisinko.

Nämä somat ballerinakorvikset ostin myös siltä somalta kiinalaismieheltä. Nämä ovat nyt kavereita rakkaille BikBokin sateenvarjokorviksilleni.

Siinä taas kaikki tältä erää, voisin nyt keskittyä Kill Billin katsomiseen hieman tarkemmin ja voisin keittää hieman lisää Batmanteetä. Näkemisiin!