Batmanteetä aamutuimaan

Nyt on kyllä pakko pyytää anteeksi piiiiiitkää päivitystaukoa, mutta sillekin on järkevä selitys. Viime aikoina olen ollut varsin kiireinen, sillä olen tehnyt töitä. Olen saanut eräältä tutulta pieniä projektitöitä. Työt ovat olleet helppoja ja siistejä toimistohommia ja koneella työskentelyn takia vapaa-ajalla en ole inspiroitunut edes koskemaan tietokoneeseen. Nyt olen kuitenkin saanut työni tehtyä ja tällä hetkellä olen kotona tervehtymässä aika karmeasta kurkkukivusta ja kuumeesta, joten on aikaa tehdä uusi postaus.

Tällä hetkellä istun sohvalla yöpuvussani, iskän aamutossut jalassa juoden valkoista teetä rakkaasta Batman -mukistani. Ei ole mitään valittamista tältä osalta, siksipä on hyvä aika kirjoittaa blogiin.
Lähiaikoina on ohjelmassa ollut erilaisia illallisia hyvien ystävien kanssa. Niistä minulla ei vaan valitettavasti ole minkäänlaista kuvamateriaalia, olen ollut taas hieman hajamielinen kameran kanssa. Aina käy niin, että kamera on mukana, mutta joko siinä ei ole pattereita, tai sitten se vain unohtuu laukkuun. Illallisistakin voisin tehdä uuden postauksen, jos jostain kuvia saisin haalittua.
Mutta nyt voisin kirjoittaa jostain, josta minulla ainakin on kuvia!

Viipurin matka! Joo, kävin siellä melkein kuukausi sitten. Oh, well. Ei voi mitään! Ilma oli, kuten kuvasta näkyy, aurinkoinen, lämmin ja ihana. Nojoo... Kurja ilma ei meitä paljon haitannut, sillä oltiin sen verran innoissamme olla ensimmäistä kertaa Venäjällä. Mielessäni kävi myös epäilys, että jotain meidän aamukahviimme taidettu tunkea, sen verran laadukasta läppää taisi minulta ja siskoltani lennellä.

Kuvailussa me keskityttiin aika paljon arkkitehtuuriin. Se oli jotain niin erilaista kuin Suomessa. Harmitti vaan, että siellä oli noita kaaaauniita taloja, mutta ne olivat hyvin rapistuneita, melkein kaikki.

Vastakohtana kauniille arkkitehtuurille oli tietysti raihnaiset, likaisen näköiset ja suorastaan rumat talot. Nämä vastakohdat olivat omalla tavallaan hyvin viehättäviä ja niitä tuli kuvattua hyvin paljon. Taidettiin jopa kahdesti vaihtaa paristot kameraani kuvailun takia.

Jopa poliisit olivat kuin eri maailmasta: niillä oli niin hassut hatut ja univormut, että olisin halunnut ottaa sellaisen kanssa yhteiskuvan, mutta en tiennyt mitä tapahtuisi venäläisen virkavallan häiritsemisestä, joten jätin kysymättä.

Arkkitehtuurin lisäksi meitä kiinnosti kovasti myös kulkukoirat ja -kissat. Niitä oli nimittäin paljon. Muutaman kerran näimme hellyyttävän koirakaksikon, jotka kiertelivät yhdessä ympäri korttelia. Isompi ja vanhempi koira johti heitä, pienempi kaverus seurasi johtajaansa innokkaasti läähättäen korviansa läpsytellen.
Toinen ihastuttava asia noissa eläimissä oli, että kaikki olivat hyvässä kunnossa. Kissoilla oli kiiltävät turkit ja koirien nenänpäät olivat terveen kostean näköiset. Näimmepä jopa miehen syöttämässä kissalle omaa eväsleipäänsä puistossa. AWWS!

Monet pitävät Viipuria vain ränsistyneenä kaupunkina, josta  voi ostaa piraattituotteita ja halpaa puuvillaa, mutta minusta siinä oli paljon enemmänkin. Toki Viipurissa on rähjäistä, mutta siellä on myös kauniita asioita. Toki Viipurin kauppahallista saa halvalla varmastikin valmistusvirheellisiä tuotteita (kuten neliraitaisia Adidas -kenkiä ja lacosten paitoja, joissa krokotiili on tainnut vahingossa mennä väärin päin...), mutta sieltä saa myös laadukasta kosmetiikkaa ja on siellä mm. Lindexkin. :D

Lapset oli otettu ihanasti huomioon, joka puolella oli erilaisia leikkikenttiä ja tivolin tapainen puistokin löytyi.

Kuvailu alkoikin vähän väsyttää, joten piti välissä istahtaa juomaan cappucchinot. Oli muuten erinomaista cappucchinoa, eli sitä voin siellä suositella juotavaksi.

Ihan tuota karkkikippoa vain kuvailin..

Ja millainen kahvila se nyt olisi ollut, jos ei seinällä olisi ollut koristeena muutamaa prinsessafoliopalloa?

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä voisin esitellä ostokseni. Pipon ostin paikallisesta Intersportista. Olen sen jo kaksi kertaa meinannut hävittää, tällä hetkellä sen olinpaikka taitaapi olla jossain kouluni käytävällä. Kynsilakat ovat merkiltään Golden Rose, jos nyt en aivan väärässä ole. Hinta ei kyllä paljoa kirpaissut. Pannan ostin söpöltä kiinalaismieheltä jostain hämyisestä pikkuputiikista. Maatuskakorvikset askartelin itseasiassa itse kahdesta kännykkäkorusta.

 Sain viimein itselleni piiiitkään himoitsemani Versacen Bright Crystalin. Kun Suomessa tuo pieni pullo maksaisi vähintään sen 50€, Viipurista sain sen alle 25€. Hyvä diili, sanoisinko.

Nämä somat ballerinakorvikset ostin myös siltä somalta kiinalaismieheltä. Nämä ovat nyt kavereita rakkaille BikBokin sateenvarjokorviksilleni.

Siinä taas kaikki tältä erää, voisin nyt keskittyä Kill Billin katsomiseen hieman tarkemmin ja voisin keittää hieman lisää Batmanteetä. Näkemisiin!