Surprise, surprise!

Leeni <3 rennot viikonloput. Ei voi muuta sanoa. Tehtävää olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta ei jaksa stressata tuollaisista pikkuseikoista. Ehkä olisi pitänyt tehdä yhteiskuntaopin esitelmää, ehkä olisi pitänyt tehdä äidinkielen kirjallisuuskansiota, ehkä olisi pitänyt tehdä musiikin esitelmää.. No, kuppi stressiä lievittävää teetä ja just go with the flow - asenne, niin johan alkaa koulujutut kadota mielestä. Ei taida olla ihan niin positiivinen asia kuitenkaan, mutta.. no, vielä on aikaa!

No, jos koulujutut eivät olleet osana tätä viikonloppua, niin mikä sitten oli?

                                                                        (kuva)
Leffailta! Meninpä hyvälle ystävälleni Liisille viettämään rentoa perjantai-iltaa leffan ja hyvän ruoan merkeissä! Ruoaksi valmistimme nuudeleita sekä kana-herkkusienikastiketta. Se oli erittäin hyvää, yksinkertaista sekä helppoa ja nopeaa valmistaa. Suosittelen!
Leffana oli tällä kertaa Hot tub time machine - kasarikankkunen - niminen komedia. Minulla ja Liisillä on tunnetusti äärimmäisen huono tuuri elokuvien valinnoissa, eipä tullut normeihin muutoksia. En voisi suositella tätä elokuvaa ainakaan kovin lämpimästi kenellekään. En tiedä johtuuko se minusta, mutta minuun ei ainakaan kyseisen elokuvan huumori kovin hyvin iskenyt.
Plussana voisin kyllä silti mainita kasarivaatteet! Voisinpa sanoa, ettei väreistä ainakaan ollut pulaa!

                                                             (kuva)

Ja tänään minulla olikin matka kohti Kaisun kotia. Kaisulla on aina niin kiva käydä, sillä pelkkä sinne meneminen on minulle pieni elämys! Tänäänkin olin YKSIN kävellen lossin kyydissä! Woo! (Huomioikaa miten helppo lapsi olen: Ei mitään huvipuistoja tarvita, laittakaa Leeni vaan yksin lossin kyytiin niin olen tyytyväinen!) Kaisu, älä saa halvausta, mutta en ollut matkassa yksin...

 

Matkassani nimittäin oli mukana muuan vauva.. Tämä vauva siis on alkuaan vissiin isäni nukke, mikä on oikeastaan hyvin kriippi mielestäni, ja niin on myös kaikkien ystävienikin mielestä. 

Kaisulla ei siis ollut aavistustakaan pienestä yllätysvieraastaan, joten hän saattaa järkyttyä parista seuraavasta kuvasta..

Huomaa aivan ihanat tapetit seinällä! (joita Kaisu kyllä inhoaa, mutta Leeni olisi valmis vaikka repimään ne irti, jotta saisi yhtä ihanat tapetit!) Kaisun hyllyn päällä on kauniisti aseteltuna muutama Mariskooli, ja vauvan oli ilman muuta päästävä niihin istuskelemaan.

Vauvan unelmana olisi olla maailmankuulu merimies/nainen (sukupuolesta ei ole vielä selvyyttä), joten arvatenkin laivat sekä simpukat kiinnostivat pienokaista melkoisesti!

Huomaa kuvassa näkyvät, IHASTUTTAVAT kylppärin laatat! Nyt ehkä ymmärrät, miksi minulla meni siellä vessassa niin kauan.. :D Jätinpä raukkaparan leikkaamaan suklaa-cashewpaloja onnellisen tietämättömänä siitä, mitä oikeasti vessassa puuhailin.. Hihi.

Pitihän se päästä vessakaappiin vähän poseeraamaan.. Olisi muuten tehnyt mieli viedä parit Mavalan kynsilakat mukanani meille kotiin, mutta Kaisu, älä huoli, kyllä ne siellä ovat vielä paikoillaan. 

Aikaisemmin taisinkin mainita nuo suklaa-cashewpalat.. Oli kyllä sellainen leivontakokemus, että taitaapi tuo kondiittorin ura jäädä haaveeksi. Ei me ainakaan jätetty sulatettua rasvaa mikroon.. Noh, vähemmän kaloreita.

"Hei, täs lukee 'Vältä turhaa sekoittamista.'"

Tähän kuvittele sähkövatkaimen hurinaa.

"Hmm.. No mie voin sekottaa täst tällee hiljasel ku sie heität nää maidot sekaa."

Lopputulos: Hieman sitkeitä - ja rasvattomia - leivonnaisia.. Noo, onneksi ainakin meidän bataattikeitto onnistui paremmin! Keiton resepti kuulosti omituiselta: siihen tuli cocos&lime - ruokakermaa, samba oelek - tahnaa, raejuustomöhnää päälle.. Mutta silti todella hyvää! Pitäisi pyytää resepti Kaisulta, jotta voisin sitä joskus kotonakin kokkailla. :)

No mutta, tässä kaikki tällä kertaa, kello onkin jo sen verran, että voisi alkaa valmistautua nukkumaan käymiseen saati sitten huomisten vaatteiden valitsemiseen. Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että raaskisin sulkea kaikki välilehteni, jotka pursuavat erilaisten nettikauppojen ihania neuleita, talvikenkiä ja -takkeja, mekkoja... 

//Edit. Olinhan minä lauantaina vielä Paukun ja meidän siskojemme kanssa vähän shoppailemassa, niistä (vähäisistä) ostoksistani vielä lisää myöhemmin!

At last..

Löysin viimein kamerani johdon, joten viimein pystyn tekemään päivityksen viimeviikkoisesta Jatkuu - tapahtumasta.
Tapahtuma oli siis Piiluvan leirikeskuksessa. Tarkoituksena oli, että kesän jokaiselta leiltä olisi tullut paljon väkeä ja olisi ollut hauskaa yhdessäoloa luvassa yms. Nooo, ainakin meidän leiriltämme oli vain kolme ihmistä paikalla, minut mukaan lukien, ja yksi heistäkin lähti kesken "kaverin synttäreille". Siitä hauskasta yhdessäolosta voi olla montaa mieltä, mutta itse en osaa sanoa juuta tai jaata.
Ohjelmassa oli mm. ponileikkiä (yippee! :D ), kivien maalausta.., lauluja, leikkejä, syömistä ja mikä parasta, värikuula-ammuntaa!

Eikös ollutkin siistit asut? Se oli aika siistiä, ja haluaisin todellakin pelata sitä uudelleen. Me oltiin siinä aika hyviä, kerran päästiin lipulle (maali) ja näin tuotiin voitto meidän joukkueellemme. Se ei varmaan johtunut siitä, että toisella joukkueella oli vain yksi ihminen jäljellä ja siltä oli värikuulat loppu. Nooo.. Mitäs pienistä. Toisaalta me pysyttiin "hengissä" viimeiseen asti, että oltiin kuitenkin aika hyviä!

Kunhan joku keksii jonkun tilaisuuden, mihin voi tilata värikuulasotaa, niin kertokaa minulle milloin ja missä, niin I'll be there!

Siinä vielä vähän kuvaa lauantaisesta päivän asustani. Paita oli onesize ja todella reilu, tein siitä istuvamman tuolla vyöllä. Kuvassa ei harmi vaan näy tuon paidan söpöä takua ja raitoja.

Paita: Yesstyle

vyö: Zara

farkut: MicMac

Nyt pitäisi vielä löytää vähärasvaisten leivosten reseptejä.. Se onkin hankalampaa kuin olettaisi :D

Advanced style

Minulla olisi nyt postausaihe valmiina, mutta se ei olisi mitään ilman kuvia, ja en nyt löydä kamerani USB-johtoa, joten se postaus tulee valitettavasti vähän jäljessä. Sillä aikaa kun etsin johtoa, esittelen teille uuden löytöni. Nimittäin löysin uuden blogin, joka nousi hetkessä suosikkilistalleni! Kyllä, se on muotiblogi, mutta se eroaa tavallisesta muotiblogista hyvinkin paljon. Nimittäin tätä blogia pitää käsitykseni mukaan kaksi eläkeikäistä naista sekä heidän lisäkseen eräs noin parikymppinen nainen. He kulkevat New Yorkin kaduilla haastatellen tyylikkäästi ja persoonallisesti pukeutuvaa varttuneempaa väkeä. Blogi on Advanced Style.

En voi muuta kuin hymyillä lukiessani tätä blogia. Jokainen henkilö on niin uniikki ja heillä kaikilla on aivan mahtavat tyylit. Heidän elämäniloaan ja -asennettaan ei voi kuin ihailla. Aion olla samanlainen pirteä, värikäs ja persoonallinen supermummo vielä joku päivä! Tässä muutama suosikkivanhukseni!

"This guy was on his way to the train platform when I stopped and asked him if I could take his photo. I told him that I would love to dress like him and he responded, " Then do it, son." " 

 Tämän miehen tyyli on aivan mahtava! Rakastan jokaista pientä yksityiskohtaa hänen vaatteissaan. Väriyhdistelmätkin ovat aivan ihania! Sitten joskus aikojen päästä, kun olen hänen ikäisensä, toivon että minulla on mies, joka pukeutuisi yhtä ihanasti.

Mikä ihana yhdistelmä tyttömäistä pitsiä ja pinkkiä, sekä miehekäs puvunliivi!

Tämä nainen on vain käsittämätön!

Elikkäs kaikki nämä kuvat ja kursivoitu teksti on Advanced Style - blogista, eivätkä ole minun ottamiani, enkä todellakaan yritä ottaa näistä mitään kunniaa. Ihan vaan sitä varten, ettei kukaan vaan tule minulle mitään mussuttamaan tekijänoikeuksista. Suosittelen tässä blogissa piipahtamista, itse ihastuin ja tulen seuraamaan varmasti hyvinkin säännöllisesti.

Hope you don't mind

Jotenkin kyllästyttää aloittaa jokainen entry päivittämiskatkon pahoittelulla. Joten skippaan sen kohdan tällä kertaa, jos vain teidän maailmanne ei sorru siltä seisomalta. Ja jos kaatuu, voisin suositella jotain terapiaa.
Mutta syy tähän päivityskatkoon on täysin looginen: motivaation puute. Minulla on nimittäin hassu tunne, ettette välttämättä jaksaisi lukea:

a) tarinaa siitä, että kadotin avaimeni ja löysin ne sitten parin päivän päästä

b) tapahtumista, joissa itse olette olleet osallisina

c) sitä, kuinka äidinkielen kirjallisuuskansio projektini on edistymättä / muuta koulusoopaa

Olinko oikeassa? Niin arvelinkin. Joten nielkää nyt pettymyksenne ja move on.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jos aistit jo aiemmin lievästi karvaan sävyn tekstissäni, et ole täysin hullu. Ja suosittelen, että jos tuo aiempi teksti häiritsi, sulje suosiolla tämä välilehti, ei nimittäin paljon hilpeämmäksi ihan heti ainakaan muutu. Nimittäin jos totta puhutaan, viimeisimmät viikkoni eivät ole olleet mitään elämäni upeimpia päiviä.
Kaikki ovat varmasti huomanneet jo jossain vaiheessa elämäänsä, että jos menee huonosti, jostain löytyy vielä tapa miten voisi mennä vielä huonommin. En enää tällä hetkellä uskalla sanoa, ettei voisi mennä enää yhtään huonommin, sillä tiedän, että jos sen sanon, saan katua karvaasti.


Minkä voisin ottaa esimerkikseni? Hmm.. Mieleeni tulee eräs hedelmä. Omena. Siitä omenasta on haukattu pala.. Soittaako kelloja? Minulla nimittäin soi päässäni niin monet kellot, että siitä ei ehkä hyvää seuraa.

Nyt alkaa jo varmasti viimeisimmälläkin tulla ideoita siitä, mistä puhun. Apple, kirottu olkoon nimesi. En tiedä miksi ikinä tein sen suuren virheen ja ostin iPodin. Varmaan koska kaverini olivat kehuneet niitä ja kaikissa leffoissa päänäyttelijöillä on Applen koneet ja soittimet. Ja kuinka se myyjä lupailikaan helppoa ja kätevää käyttöjärjestelmää. Voi, kuinka tyhmä ja tietämätön silloin olinkaan. Helppo ja kätevä, my ass. Joka kerta kun näen iTunesin pikakuvakkeen työpöydälläni, saan väristyksiä. En osaa varmaan edes laskea kuinka monta harmaata hiusta se on aiheuttanut pieneen päähäni. Jos pääsisin ajassa taaksepäin, juoksisin huutamaan sille Leenille siellä gigantissa, ett "Älä nyt ihmeessa tee elämäsi virhettä ja osta tuota kirottua metalliläpyskää!"
Liioittelenko? No, ehkä vähän. Mutta jos kaikki 739 kappalettani, puhumattakaan kuvista ja videoista, ovat yhden klikkauksen päässä täydellisestä kadotuksesta, minulla on oikeus pieneen liioitteluun.
"iPodisi on tällä hetkellä synkronoitu toiseen tietokoneeseen. iPod voi olla synkronoitu vain yhteen tietokoneeseen kerrallaan."
Nuo sanat kummittelevat päässäni. Ei, minulla ei ole uutta konetta. Vieläkin tämä sama valkoinen läppärini. Se kävi vain huollossa. Ja kaikki tiedostoni katosivat (osa on kyllä varmuuskopioina ulkoisella kovalevyllä, mutta ei, en laittanut tietenkään musiikkia sinne.) sinne surullisen kuuluisaan bittiavaruuteen. Hyvästi kaikki rakkaat kappaleeni, joudun nimittäin lataamaan KAIKKI sinne uudestaan ja voin sanoa, että seitsemääsataakolmeakymmentäyhdeksää kappaletta sinne millään ilveellä lataa.

Ja Apple on tällä hetkellä yksi pienimmistä huolistani, muista en jaksa tässä ja nyt avautua, kirjoittamisessa menisi vuosi, eikä ketään kiinnostaisi, joten jätän sen nyt tekemättä.
Mutta täytyyhän jotain hyvää jokaisessa postauksessakin olla, niin sanonpa vaan, että leivoinpa hyvää omenakakkua sunnuntaina!

Tuolta siis kakun olisi pitänyt näyttää. No, minä vähän oioin reseptiä ja skippailin kohtia ja lopputulos oli silti varsin herkullinen! (ainakin omasta mielestäni... :DD) Ja kokkaustahan ei tarvitsisi ottaa niin vakavasti, eikä ohjeita tarvitse noudattaa orjallisesti, kunhan hyvää tulee!

Tässä vielä linkki ohjeeseen. Kannattaa kokeilla! :)