maanantai 29. maaliskuuta 2010

That's the way you sip my cup

"Let's be traditional
And non commissional
Got my elbows down, pinkies up
That's the way you sip my cup
Welcome to the Tea Party"


Näin sanotaan muuan Tea Party - nimisessä kappaleessa Almost Alice - soundtrackillä.
Kuten varmasti arvasittekin, kävin viimein katsomassa uuden Liisa Ihmemaassa - elokuvan.Se oli lyhyesti sanottuna ihana. Ehkä kuitenkin turhan synkkä, olin odottanut sellaista ylikarkkivärikästä kuten Jali ja Suklaatehtaassa. Harmaudesta huolimatta "maisemat" olivat hyvin kauniita. Rakastuin myös Hulluun Hatuntekijään ja Valkoiseen Kuningattareen.
                                                                               (kuva)
Valkoisessa Kuningattaressa rakastuin tämän kävelytapaan sekä siihen, että hän oli Hathawayn omien sanojen mukaisesti "punkrock-vegaani ja pasifisti".

Päälläni minulla oli tänään viimein se keltainen mekko, jonka osasinkin korjata ihan itse. Arvatkaas tunsinko itseni idiootiksi, kun älysin, että mekon helmassa on naruja, joilla voi säädellä rypytystä. Eli kun sanoin, että mekkoni helma oli rikki, tosiasiassa siitä oli auennut vain pari solmua. :D No, sainpahan viimein käytettyä ihanaa, keväistä mekkoani.

Ja tänään shoppailinkin hyvin ekologisesti, nimittäin ostin hyvältä ystävältäni Liisiltä tänään hänen vanhat kenkänsä, mitä hän ei itse jostain kumman syystö halunnut käyttää. Ne on Puman kengät ja TÄYDELLISET tanssikengiksi. Maksoivatkin minulle vain kolme kymppiä. ;)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Go and set the world on fire

Onko ketään muuta, jolle käy niin, että joko tylsistyt kuoliaaksi asti tai sitten hukut projekteihin ja tehtävälistasi on ääriään myöten täynnä? Anyone?
Jos ei, niin allekirjoittaneella on varmasti kokemuksia teidänkin puolestanne. Tälläkin hetkellä olisi noin tsiljoona asiaa, mitä pitäisi muistaa, etsiä, löytää, korjata, siivota, tehdä, opetella... Lista on loputon.
Onko myöskään ketään muuta kuin minä, joka olisi huomannut, että jos jokin menee pieleen, silloin kaikki menee pieleen? Otetaanpa esimerkiksi muuan perjantaiaamu.
Kuten tavallista, olin hyvin hidas aamutoimissani ja selviydyin aamupalalle ehkä turhan myöhään. En kerennyt itseasiassa edes syömään aamupalaa, sillä huomasin, etten ollut muistanut pestä vielä hampaitani. Tietenkin olin unohtanut kuinka pestään hampaita, meinasin tukehtua hammastahnaan ja käytännössä oksensin hammastahnani lavuaariin. Sitten huomasin, että kello oli todellakin turhan paljon. Päätin, että menen kouluun pyörällä, muuten en ehtisi ajoissa. En tietenkään löytänyt pyörän avaimia. Soitin äitilleni, joka lupasi, että jos tulee kiire aamulla, hän voi heittää minut tai siskoni kouluun. Hänen kännykkänsä ei toiminut. Jouduin kiirehtimään kävellen kouluun, kiireessä tietenkin jätin mm. avaimeni, lompakkoni sekä englannin vihkoni.
Somehow i managed to get to school on time. It's a miracle!

(kuva)


Kuten kaikki ovat jo varmasti huomanneet, lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa ja aurinko alkaa lämmittää mukavasti poskia. On aika siis kaivaa aurinkolasit kaapin pohjilta ja odotella pikku hiljaa saapuvaa kesää!
Vaikka onkin ihanaa, että tulee kevät, olisi ihanaa, että joku voisimme skipata loskakelivaiheen. Tai että edes jäät sulaisi tarpeeksi kaduilta, jotta pääsisin turvallisesti, liukastelematta pyörällä kouluun. Vielä kulkuni saattaa kuitenkin olla huteraa. :D
Mutta eniten keväässä ja kesässä rakastan aurinkoa ja valoa. En ehkä tiedä ihanampaa asiaa kuin luonnonvalo. Luonnonvalossa kaikki näyttää niin kauniilta. Ja jopa kännykkäni kuvista tulee selvempiä ja parempilaatuisia luonnonvalossa. Katsokaa vaikka.
Tuossa kuvassa näette myös samassa kauniit verhomme koulussa ja ihanan baseball - takkini, jonka ostin ginasta. Nauttikaa kevään tulosta! Adios!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Sotia ja työhaastatteluja

Nyt se on viimein ohi! Pitkään jännitin ensimmäistä työhaastatteluani ikinä ja hyvin se taisi mennä. Enkä edes jännittänyt siinä tilanteessa melkein yhtään. Haastattelu pidettiin hotelli Lappeen aulassa ja ennen aulaan astumista olin kuolla jännitykseen. Rauhoituin kuitenkin varsin nopeasti, ja luulisin, että se meni aika hyvin. Ainakin nämä mahdolliset työnantajani vaikuttivat hyvin mukavilta. Innolla odotan pääsiäistä, että saan tietää pääsenkö töihin. En kyllä pety pahasti, jos en pääsisikään töihin, sainpahan ainakin kokemusta ja olisipa sitten enemmän lomaa. ;)
Voi vitsi, jos tuollaisella olisi päässyt menemään ympäri kaupunkia todella söpö vaaleanpunainen raidallinen mekko päällä.. :) Tietenkin jos olisi tuollaiset kelit.. Huokaus. Tuolla loskassa ei paljon mekkoja tai korkkareita käytellä. Täällä loskassa vaan luetaan historian kokeisiin. On se Hitler mielenkiintoinen mies. Kuuletteko sarkasmin äänessäni?

Forever 21:lta on viimein julkaistu Twisted Wonderland niminen mallisto. Inspiraationa on toiminut - kuten nimestä voikin päätellä - Liisa Ihmemaassa. Odotin tätä mallistoa innolla, mutta täytyy kyllä sanoa, että olen suhteellisen pettynyt. Löysin vain muutaman ihan jees - ilmiön herättäneen vaatteen. Mikään ei ole sellainen, että haluaisin välttämättä tilata. Mutta tässä muutama ihan hieno vaate.
Kävin myös tänään hypistelemässä ensimmäistä kertaa ihan livenä H&M:n The Garden Collectionin vaatteita. Mikä pettymys, että sitä mekkoa jonka jo tässä esittelin, ei löytynyt paikallisesta H&M:stämme. Eikä muuten tämä mallisto ollut mitenkään ihmeellisen mielenkiintoinen.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Äiti, millon tulee kesä?

Olen jo pitkään puhunut siitä, että minä menen lautailemaan. Tänään se viimein tapahtuu! Kaverini yrittää opettaa minua, niin ei mitään käsitystä mitä siitäkin tulee. :D Toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta. Olisi viisainta ehkä soittaa minulle valmiiksi ambulanssi. :D
Palataanpa kuitenkin eiliseen päivään. Oli hyvin loskainen ja liukas keli. En tietenkään aamulla löytänyt Nikejäni, niin jouduin ottamaan korkkarit. Enkä tietenkään älynnyt, että joudun kantamaan kassillisen keksejä kotiin. (Myydään siis luokkamme kanssa keksejä. :D) Elikkäs kolmen kilometrin kävely loskassa korkkareilla kantaen keksejä ja koululaukkua ei ole unelmapuuhaani. No, piristyin kuitenkin nopeasti, sillä olimme lähdössä äitin kanssa kaupunkiin ostoksille.
Tuon näkisenä minut saattoi bongata kaupungilta. Ja siitä huomaa mys sen, etten osaa a) poseerata b) pitää silmiäni auki kuvissa.
Huppari: Adidas, Prisman miesten osastolta
Sininen toppi: JC
Valkoinen toppi: Jim&Jill
Legginsit: Jostain kaapin perukoilta, no idea where it's from
Panta: Varastettu siskolta :D

Mukaani tarttui Seppälästä kahdet parit paksuja legginsejä, harmaat ja mustat. Ja löysin myös Sokokselta uuden kevättakin. Mitä en kyllä varmaan tämän vuosisadan puolella pääse käyttämään. Siltä ainakin keli tuolla ulkona näyttää.
En yleensä ole peilikuvien ystävä, mutta itselaukaisimella otetuista kuvista ei näkynyt tarpeeksi selkeästi, millaisesta takista oli kyse ja ei sattunut olemaan kuvaajaa saatavilla. Ja nyt vasta huomasin, että peilissä on jotain moskaa, mutta ehkä te selviätte siitä järkytyksestä. :D
Lopuksi vielä voisin näyttää mitä tahdon juuri nyt.
H&M:n the Garden Collectionista tuo kuvassa näkyvä mekko. Ihana! Kuva on vähän huono, sillä tuo takki kyllä häiritsee minua, se nimittäin peittää osan mekosta ja ihmiset, jotka eivät ole nähnyt kyseistä mekkoa aiemmin, tuskin kiinnostuvat siitä kovasti. Ihana mekko nimittäin on kyseessä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Mum, what could I do without you?

Ensimmäistä kertaa luottokauppani GinaTricot on pettänyt minut. Yhyy. Ostin ihanan mekon. Siinä helmassa oli todella kaunis rypytys, itseasiassa se oli suurin syy ostaa koko mekko. Mutta tänään puin mekoni päälleni. Tittidii. Edessä oleva rypytys oli jotenkin kadonnut ja kangas lörpötti helmasta rumasti siitä edestä. Mutta ei sivuilta tai takaa. Jee. Minun käsityötaidoillani ei ihan heti korjailla edes helmojen rypytyksiä. Enkä voi valittaa GT:hen, sillä rakkaassa kotikaupungissani ei ole moista, enkä Mikkeliin saati sitten Helsinkiin jaksa matkustaa yhden mekon takia. Äiti oli enkeli, pelasti päivän ja lupasi korjata helman. Thank god.
Tässä linkki mekon kuvaan.

Olen nyt aika sataprosenttisen varma, että minun hyppysissäni on jokin maaginen ote, joka tuhoaa kaikki kuivashampoopullot. Luittekin jo varmaan tästä mitä kävi minun rockaholicilleni. Sama meinasi käydä uudelle kuivashampoolleni, Biozellin halvemmalle ja otsonikerrokselle vaarattomalle (!) yksilölleni.
Tämä kuivashampoo on mielestäni hyvää. Toimii minun hiuksilleni, eikä tuo sadan millin kokoinen purkki maksanut kuin 4,50€ (emotionista). Mutta olin eilen vessassa laittamassa hiuksiani. Kuului epämääräistä suhinaa. Kuuntelin, mistä ääni oli peräisin ja kauhukseni se tietenkin tuli kuivashampoosta. Ja sen korkki oli täynnä sitä möhnää. Ohh great, nyt sekin tyhjeni. Huomasin kuitenkin, että se ei ollut tyhjentynyt paljoakaan. Ainoa ongelma oli, etten osannut lopettaa tyhjenemistä. Noh, eipä muu auttanut kun huutaa äiti apuun. Ja äiti sai käden käänteessä suhinan loppumaan. Kiitos äiti, pelastit päiväni taas vaihteeksi. <3

Amatöörimäinen runo lopuksi vielä tähän, juttua mulla oli niin vähän. 
Odotan kovasti viikonloppua, ajalla ei valitettavasti ole hoppua. 
En viikonloppuna jää aikailemaan, lähden kaverini Kaisun kanssa lautailemaan!
Lautailun jälkeen kaverini tulee meille yöksi, hmm, tulikin mieleeni, pitääkin taikoutua vyöksi. :D
Jos unelmablogi on mielestäs värikäs ja suloinen, hei, susta tulee pian iloinen!
Katso vain tuo kuva ja klikkaa linkistä, tätä juttua en keksinyt London Inkistä. 
Shakespearelle runoilun jätän, sillä runossani aika paljon kuraa mätän.

Kiitos. Ja tsekatkaa tämä blogi, ihan MAHTAVA. Kiitos Nelliinalle, kun mainitsit tästä.


  http://www.doedeereblogazine.com/

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Happy reunion!

En ole pääsyt päivittämään tässä lähiaikoina tätä blogia, koska läppärimme latausjohto meni rikki. Siis huom. latausjohto, kuka onnistuu rikkomaan juuri latausjohdon? :D Ja nyt tänään tuli Saksasta postissa meille uusi johto, että wihii! Iloinen jälleennäkeminen. :D Ja pian, eli siis huomenna näen taas Paulan, että iloinen jälleennäkeminen siinäkin mielessä.

MAALISKUU




  • I like

  • Tanssista, uusi harrastukseni josta en ihan hevin luovu. Ja siitä, että vaan vähän aikaa kesään!

  • I don't like

  • En omista edelleenkään tarpeeksi rahaa.. Tai taikalamppua, joka antaa kaiken mitä tahdon.

  • I want you all to know

  • Könä on minulle vain vitsi, joskin suloinen ja hyväntahtoinen sellainen. :D

  • I've planned

  • Säästää, käydä katsomassa Alice In Wonderlandin, käydä ehkä lautailemassakin..

  • I want to say to someone special
    Hyvää syntymäpäivää!


  • Sitten vielä lopuksi vähän fiiliksiä keikalta, ei mitään parhainlaatuisia, kännykälläni otettuja. Kamerallani olisi parempiakin, mutta en juuri tähän hätään löytänyt sitä siirtojohtoa, niin pitää tyytyä näihin. :D Pitää sanoa, että keikka oli aivan mahtava, tunnelma oli katossa ja kiitos todella paljon kaverilleni, joka lähti mukaani. <3
     Tuo valopilkku oli sitten Bill (laulaja). Hieno asu oli. :D Se oli jonkin sortin haarniska, missä oli valoputket - kai. :D

     Hmmm.. Heilahtiko? Mitäs nyt pienistä :D
     Ja ihan sokerina pohjalla: Marimekon Rinne Niinikosken suunnittelemasta kevät/kesä mallistosta Flirt - mekko. Pure love. En yleensä pidä kauheasti Marimekon vaatteista, mutta kun näin tuon Trendissä, olin myyty. Minulle. Kiitos.



    sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

    Headin' back to home

     Day 4

    Tänään olikin ohjelmassa kotiinpaluu. Siivosimme kämpän aamulla lähtökuntoon ja lastasimme tavarat autoon. Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että onko mahdollista, että vaikka tavaran pitäisi oikeasi olla vähentynyt menosuuntaan verrattuna, se silti vaikuttaa siltä että tavaramäärä olisi ihmeellisesti lisääntynyt huomattavasti. Meillä nimittäin taisi käydä niin. Meidän kohtuullisen tilavan katumaasturimme takakontti oli nimittäin ihan ääriään myöten täynnä. Siivouksen, pakkauksen ja pienen kuvaussession jälkeen olimmekin jo taas matkalla.
     
      
    Lisää kierrepotaita! Me likey!

    Matkalla pysähdyimme Juvan ABCllä syömässä. Löysin sieltä myös ihania Paavo Pesusieni - suklaamunia, ostin yhden itselleni ja toisen ystävälleni lisäksi hänen lahjaansa.


    Kuten kuvassa näkyy, tuo muna oli ihanasti puoliksi valkosuklaata ja puoliksi maitosuklaata, ei silleen hölmösti niin kuin Kindereissä. Oli kyl hyvää. Omnomnom.


    Katsokaa nyt. Voiko tuollaista kukaan lapsi tai lapsenmielinen vastustaa? En minä ainakaan. :D
    Juvan jälkeen matkasimme vielä jonkun tunnin ehkä, kunnes pysähdyimme Mikkelissä. Ihan vain Gina Tricotin takia. Ja uskokaa tai älkää, MINÄ en ehdottanut siellä pysähtymistä, eikä myöskään siskoni. Äitini oli tämän loistavan idean takana. Olin jo aikaisemmin nähnyt Demissä ihanan laukun Ginasta, mutta en osannut odottaa sitä löytäväni. Mutta tittidii, minä löysin sen ja olen nyt onnellisesti tämän kauniin laukun omistaja.


    Se on tilava, se sopii moneen vaatteen ja värin kanssa yhteen, se on ihana, se oli halpa! Voiko parempaa olla? No voi, aina voi olla parempia, mutta tuo kelpaa minulle oikein mainiosti. Hintalappu näytti muuten 19,90€ joten ei nyt mistään kovin kalliista tuotteesta mielestäni puhuta.
    Mikkelin pysähdyksen jälkeen suuntasimmekin suoraa päätä kotiin. Aah, home, sweet home! Ja kone, sweet, kone!  Neljän päivän jälkeen olikin jo melkein vieroitusoireita. :D No ehkä se teki ihan hyvää minulle.

    lauantai 6. maaliskuuta 2010

    Shoppailua Nilsiässä

    Day 3

    Tänään ohjelmassa olikin, yllätys, laskettelua! :D Nojoo, sen lisäksi me kävimme Nilsiän keskustassa shoppailemassa. Siellä oli tasan yksi k-market, pankki, SkiMac ja Kesport. Kyllä, kesport, ei Intersport. Mutta uskokaa tai älkää, minä onnistuin sellaisesta pienestä rupukylästä ostamaan jotain. Ja nyt en puhu suklaapatukasta tai vastaavasta. Minä nimittäin ostin sieltä pipon. En kyllä itselleni, mutta ostin kumminkin. Ystävälläni nimittäin oli juuri tänään syntymäpäivä, niin päätin ostaa sen pipon hänelle syntymäpäivälahjaksi. Minun pitäisi saada jonkin palkinto shoppailutaidoistani. Ja unohtelevaisuudestani. En tietenkään nimittäin tajunnut ottaa kuvaa siitä piposta ennen kuin paketoin sen.
     
    headtothehills.co.uk

    Tuollainen se pipo kuitenkin oli, mutta vaan sellaisena vähän turkoosintapaisena sinisenä. Peukut pystyyn, että ystäväni pitää siitä! 
    Illalla kävimme muuten uudestaan rinteessä, silloin oli paljon kumpareita. Menimmekin sinne kumparelaskutarkoituksessa. Menimme niistä kummuista kovien vauhtien ja pomppujen toivossa. Ja siinä onnistuimme, vähän ehkä liiaksikin. Olen ylpeä saavutuksestani siinä vertaa, että minua ei tultu hakemaan alas moottorikelkalla. Mikä on kyllä toisaalta harmi, olen nimittäin aina halunnut olla sellaisen kyydissä. Yhden kerran onnistuin kuitenkin kaatumaan. Olin nimittäin juuri saanut kovat vauhdit yhdestä kumpareesta, mutta pieni lapsi tuli JUURI eteeni. No, tiukka kaarto vasempaan, suoraan suureen pomppuun. En tietenkään osannut varautua pomppuun. Seuraava asia minkä tajusin, olinkin jo maassa mahallani ja olin onnistunut kolauttamaan suksen selkääni. Miten se tapahtui, on mysteeri allekirjoittaneenkin päässä. No, lisää huomenna. Adios! 

    perjantai 5. maaliskuuta 2010

    Laskettelua ja löhöilyä

    Day 2

    Tänään ohjelmassa ei ollut mitään kovin erikoista. Ilma oli sama kuin eilenkin, ehkä jopa lämpimämpi. Silti rinteet oli aamulla ainakin hyvässä kunnossa. Elikkäs ohjelmassa oli lähinnä laskettelua, laskettelua.. Sitä taisi tulla päivän mittaan yli kuusi tuntia. Joten kuten varmaan uskotte, sen jälkeen ei kauheasti enää innostanut liikkua minnekkään. Tai minua olisi, mutta en saanut ketään mukaani ja ohjelmassa olisikin ollut vain lasten after ski party ja taikuri. Jee! Joten päädyin katsomaan muiden kanssa dvdltä Yön Ritaria.
     
    www.slalomline.com


    Kuten kaikki varmaan onkin jo tuon kyseisen elokuvan monta kertaa, pitää vielä hehkuttaa, että Heath Ledger on loistava tuossa elokuvassa! Harmi vaan, että sen piti mennä kuolemaan.. :( 


    Aargh miks tuo kuva ei kääntynyt, vaikka käänsin sen! No, siinä näkyy kuitenkin osa keittiöstämme ja telkkarista joku ilmeisesti katsoi Kaikki rakastavat Raymondia.


    Vinkki kaikille kiharapäisille: Jos lähdet rinteeseen, älä näe vaivaa ja suorista hiuksia aamulla. Not worth it. Siinä näette tuloksen illalla.
    Ja kun vinkkejä kerran rupesin jakelemaan, niin tässä kaikille heikkohermoisille/muuten vaan ei niin lapsiystävällisille ihmisille: Jos et jaksa valittavia, kiljuvia, tappelevia lapsia, älä ikinä, tarkoitan IKINÄ päätä majoittua kahden sellaisen kanssa neljäksi päiväksi samaan huusholliin. Kiitos.

    torstai 4. maaliskuuta 2010

    Tahko, here we come!

    Koska matka Tahkolle oli aika pitkä, yhdestä postauksesta tulisi about romaanin pituinen, joten päätin jakaa sen osioihin päivien mukaan. Tästä siis tulee matkapäiväkirjatyylinen kertomus. Eli here it comes!

    Day 1


    Puuduttavan, yli neljän tunnin pituisen ajomatkan jälkeen saavuimme kämpällemme. Se oli mukava huoneisto. Siisti, tilava ja lähellä rinteitä. Ilma oli se mitä odotinkin ja vähän pelkäsinkin. +1 ja satoi jotain rännän tapaista. No, se ei meitä lannistanut ja silti menimme rinteeseen. Rinteet olivat täynnä kumpuja joihin oli kasautunut nuoskaista lunta ja niissä kohdissa, missä ei ollut kumpuja, oli jäisiä kohtia, missä ei sitten ollut yhtään lunta. :D No, saatiinpa haastetta. Ainiin, se sankka sumu ja suuri määrä turisteja antoi vähän lisää haastetta myös.
     
    Huomatkaa tekohammashymyt ja hienot henkselini!
      
      
    Rakastuin näihin kierreportaisiin. Ne on vaan jotenkin niin hienoja. Miksei meilläkin ole? :(
    Meidän huoneemme, tuo sänky oli mielettömän pehmeä! Tyyny oli jopa liian pehmeä ja paksu, olen tottunut tempuriini, joten siksi niskani ovat nyt tooodella kipeät.
     
    Ihan kivat maisemat meidän balconylta oli.
      
    Tämä tältä päivältä, lisää tulee huomenna!
     

    Blog Template by YummyLolly.com - Background by Ava7Patterns