That's the way you sip my cup

"Let's be traditional
And non commissional
Got my elbows down, pinkies up
That's the way you sip my cup

Welcome to the Tea Party"

Näin sanotaan muuan Tea Party - nimisessä kappaleessa Almost Alice - soundtrackillä.
Kuten varmasti arvasittekin, kävin viimein katsomassa uuden Liisa Ihmemaassa - elokuvan.Se oli lyhyesti sanottuna ihana. Ehkä kuitenkin turhan synkkä, olin odottanut sellaista ylikarkkivärikästä kuten Jali ja Suklaatehtaassa. Harmaudesta huolimatta "maisemat" olivat hyvin kauniita. Rakastuin myös Hulluun Hatuntekijään ja Valkoiseen Kuningattareen.

                                                                               (kuva)
Valkoisessa Kuningattaressa rakastuin tämän kävelytapaan sekä siihen, että hän oli Hathawayn omien sanojen mukaisesti "punkrock-vegaani ja pasifisti".

Päälläni minulla oli tänään viimein se keltainen mekko, jonka osasinkin korjata ihan itse. Arvatkaas tunsinko itseni idiootiksi, kun älysin, että mekon helmassa on naruja, joilla voi säädellä rypytystä. Eli kun sanoin, että mekkoni helma oli rikki, tosiasiassa siitä oli auennut vain pari solmua. :D No, sainpahan viimein käytettyä ihanaa, keväistä mekkoani.

Ja tänään shoppailinkin hyvin ekologisesti, nimittäin ostin hyvältä ystävältäni Liisiltä tänään hänen vanhat kenkänsä, mitä hän ei itse jostain kumman syystö halunnut käyttää. Ne on Puman kengät ja TÄYDELLISET tanssikengiksi. Maksoivatkin minulle vain kolme kymppiä. ;)

Minä sydän viikonloput

Aaah.. Rakastan viikonloppuja. Varsinkin silloin kun ei tarvitse tehdä mitään. Saa nukkua pitkään, olla yöpuvussa vaikka koko päivän.. Tämä viikonloppu on ollut ainut lötköilyviikonloppu hyvin pitkään aikaan. Ja nyt kun on mahdollisuus lötköillä, en tuhlaa tilaisuuttani. Eilen makoilimme siskoni kanssa sängylläni syöden ja juoden sipsiä, karkkia ja limpparia ja katsellen elokuvaa. Tällä kertaa valitsimme elokuvailtaamme leffan nimeltä Kreikkalainen lomamatka.

 

keygenguru.com 

Elokuva oli romanttinen komedia, eikä ei käsikirjoitukseltaan ja juonenkäänteiltään mikään ehkä ennennäkemättömän omaperäinen. Mutta viihdyttävä se elokuva oli. Se kertoi Georgia nimisestä naisesta, joka oli saanut potkut töistään ja ajautui sitten Kreikkaan matkaoppaaksi. Ei ehkä yhdentoista Oscarin arvoinen, mutta viihdyttävä ja kohtuullisen hauska tuo elokuva oli. Nauroin ratketakseni yhdelle vitsille, joka ei ollut edes kovin hauska. Liiallisella karkkien syömisellä saattoi olla osaa asiaan. Sitten kun tajusin, että mille nauroin, nauroin kahta kauheammin. Elokuvassa myös näytettiin Kreikan kauniita maisemia, että varokaa, saattaa herättää matkakuumetta! Mutta kaikki, jotka pitävät mukavista hömppäkomedioista, suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa.

Toivotan kaikille rentouttavaa sunnuntaita!